Suomalainen hevonen on ainoa kotimainen hevosrotu. Se on Pohjois-Euroopan kot hevosen jälkeläinen, jolla on sekä lämminvesiisiä että raskaampia syvävaikutuksia. Tämä rotu tunnetaan myös nimellä suomalainen universaali, koska se pystyy täyttämään kaikki hevosten tarpeet Suomessa. Se on nopein kylmäverinen trotteri maailmassa, se pystyy vetämään raskaampia kuormia kuin monet suuret vetohevosrodut, ja se on monipuolinen ratsastushevonen.
Vuonna 1924 määrättiin, että suomalaisen hevosen jalostus jaetaan kahteen haaraan. Raskaan tyypin jalostukseen maa- ja metsätaloustyöhön jatkettiin kiinnittämällä entistä enemmän huomiota kevyemmän tyypin kehittämiseen, joka soveltuu ratsastusta ja kilpailua varten. Nykyään raskasta suomalaista hevosta käytetään yhä metsätaloustyöhön, koska hevonen vahingoittaa nuorta metsää vähemmän kuin raskaat laitteet. Niitä ei kuitenkaan käytetä maataloudessa yhtä usein mekanisoinnin jälkeen. Ravi on erittäin suosittu Suomessa, ja noin 40 prosenttia hevosurheilu hevosista on suomalaisia hevosia.
Valitettavasti näiden hevosten lukumäärä on vähentynyt 1950-luvulta lähtien, ja tällä hetkellä niiden lukumäärä on noin 19 000. Suurin osa näistä suomalaisista hevosista on ratsastajia. 1970-luvulla kiinnostus hevosurheiluun heräsi jälleen Suomessa, ja vuonna 1971 suomalaisen hevosen ratsastustyypille annettiin erillinen haara kantakirjasta. Nykyään suomalaiset hevoset osallistuvat kouluratsastukseen, hyppy-, tapahtuma- ja kaukomatkojen kilpailuihin sekä ajo-luokkiin ja ratakilpailuihin. Lisäksi suomalaiset hevoset ovat suosittuja perhehevosia ja ratsastuskoulualuksia.
Rodun ominaisuudet
Rotujärjestöt
Suomalaisia hevosia kasvatetaan Suomessa, mutta myös Saksassa ja Ruotsissa, joissa on muutama viety hevonen. Kantakirja suljettiin vuonna 1907 ja sitä pitää Suomen Hippos. Suomenratsut-organisaatio pyrkii suomalaisen hevosen suojelemiseen edistämällä niiden käyttöä ratsastushevosena.