AISOJEN TEKOKevättalvi on hyvää aikaa kaataa ja kuoria aisapuut seuraavaa talvea varten. Aisapuiden paras kaatoaika on syksystä kevääseen, jolloin puut ovat lepotilassa. Joskus tarvitsee vara-aisaa kesälläkin esim. kakkula-aisoihin peltotöissä, jos vanhat rikkoutuvat ja siksi olisikin hyvä olla aina varalta aisapuita kuivumassa. Aisapuuksi soveltuvat tiuhat vuosikasvaimet kasvattaneet puut, jotka ovat jopa vähän kituneet toisten puiden varjossa. Kestäviä puita ovat esim. koivu, pihlaja ja kuusi. Hyvä aisapuu on kahteen metriin asti mahdollisimman oksaton suorarunkoinen puu, joka on mitoiltaan semmoinen, että siitä saa juuri ja juuri aisat tehtyä. Kokonaispituus pitäisi aluksi olla n.3,5-4 m ja latvapuolen läpimitta vähintään 6 cm. 
 Nyrkkisääntönä voisi pitää, että hevosen kintereen ja reen nokan väliin jää noin metrin tila hevosen oikoa jalkojaan. Liian lyhyissä aisoissa hevonen saattaa juostessa lyödä jalkansa, kun taas liian pitkät aisat menevät herkemmin poikki ja käännökset vaativat enemmän tilaa. Myös saverikot voivat olla eri rekimalleissa eri paikoilla, jolloin on hyvä olla varastossa sekä pidempiä, että lyhyempiä aisoja. Esim. kirkko- ja liistereessä saverikot ovat aika edessä, kun taas parireen nokka voi olla tosi pitkä, jolloin saverikot jäävät aika taakse. Saverikkoja on monen mallisia, kuvassa ns. S-saverikko.  Kaadetut puut kuoritaan kuorimaraudalla, kirveellä tai puukolla.  Aisanmitan lisäksi puun kumpaankin päähän jätetään n.20 cm kuorta, jolla yritetään estää puun halkeaminen. 
 Kuoritut aisan aihiot siirretään katoksen alle ilmavaan ja varjoisaan paikkaan kuivumaan kesäksi. Jotkut myös ovat kuulema laittaneet kuusipuut ojaan vettymään pariksi viikoksi sitkistääkseen aisoja. Myös uudet kuivat aisat talvella ennen käyttöön ottoa on syytä jättää muutamaksi päiväksi lumeen kostumaan. Aisan perärautojen kiinnittäminenKuivat aisan aihiot sahataan tyvipäästä eli paksummasta päästä tasaiseksi. Aihiot laitetaan toiset päät koholle ja katsotaan niiden mahdollinen käyryys. Tyveen merkataan yläpuoli, johon tulee aisarauta kiinni, jolloin kovera puoli jää hevoseen päin ja näin hevosella on lisää tilaa liikkua aisojen välissä.  Aisan kyljestä vuollaan aisaraudalle sopiva tasainen alue.  
 Puuhun piirretään tarvittaessa peräraudan renkaan koko.  Aisanpäähän sahataan tasoitetusta kohdasta halkaisijan poikki n.5 cm syvä viilto kiilaa varten jolloin viilto tulee aisaraudan kohdalle.  Puuhun sahataan piirretyn halkaisijan mukaan ura renkaan upotusta varten.  Aisan pää ohennetaan piirroksen mukaisesti esim. taltalla, puukolla tai kuorimaraudalla ja viilataan vielä sileäksi. 
 Tämän jälkeen aisan perärauta naputetaan paikoilleen.  Kiila vuollaan puusta ja naputetaan aisan sisään sahattuun viiltoon. Kiilan tulee olla siis aisaraudan ja vetolenkin suuntaisesti, muuten se käytössä nitkuttaa itsensä irti kolostaan.  .4-5 tuuman naulat lyödään raudan reijistä puolittain aisan läpi, kotkataan päät toiselta puolelta, lyödään taas toiselta puolelta naulat loppuun asti, jonka jälkeen kotkaukset lyödään aisan sisään. 
  
Aisapuu viimeistellään viilaten kaikki oksan kohdat sileiksi.Tehdään toinen aisa samalla tavoin valmiiksi.  
Sen jälkeen taas mitataan ja laitetaan merkit aisanpään stoppareille.Stopparin nahanpää vuollaan ohuemmaksi. Stopparina voi käyttää esim. rikkimenneitä nahkaremmejä tai auton sisäkumista leikattuja suikaleita, jotka kiinnitetään aisaan pienillä nauloilla esim. huopanauloilla. 
 Nahkaa kierretään pari kertaa aisan ympäri ja naulataan kiinni parin kolmen sentin välein. 
 Toinen aisa tehdään sammalla tavalla ja sahataan päät tasaiseksi.  Lopuksi vielä viilataan sahausjälki siistiksi.  Lopputulosta ihmettelemässä Nipan kanssa Kyllikki ja Aino. 
|
|
| Webmaster |
|
