Yksi työhevosharrastuksen tärkeistä tehtävistä lienee siirtää hevosmiestaitoja
sekä perinteitä uusille sukupolville. Moni meistä varttuneemmista muistelee lämmöllä
sitä hetkeä kun isä tai vaari nosti ensimmäisen kerran hevosenpään kokoisen
pikkuihmisen työhevosen leveään turvalliseen selkään.
Siinä silmät loistivat
pienten nyrkkien puristaessa setolkan kaarta. Jokaisen tämän kokeneen on lähes
”velvollisuus” laittaa kiertoon se hyvä, minkä on itse lapsena saanut.
Varttuessaan vie elämä lapset mukanaan ja eteen tulee ehkä monta hevosetonta vuotta.
Lapsuudessa kylvetyllä siemenellä on kuitenkin hyvä mahdollisuus itää, kun
aikanaan elämän ruuhkavuosista halutaan suvantoon
Monella tallilla on ”maskottina” shetlanninponi, jonka käyttö usein rajoittuu
satunnaisiin talutusratsastuksiin. Pikkuponi on kuitenkin aikuisen kouluttamana
ja käsittelemänä nöyrä ja uuttera työhevonen.
Lapsella on luontainen halu tehdä
ihan oikeita töitä. Hänellä on myös kyky yhdistää leikki tähän tekemiseen ja työn
ilohan on työn jälkeä huomattavasti tärkeämpää heidän maailmassaan.
Minulla on ollut ilo perhepäivähoitajana ja isoäitinä tutustuttaa lapsia
tähän monelle aivan uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. En muista vuosien varrelta
yhtään lasta, joka ei olisi hevoshommista innostunut. Hevosen kanssa touhuava
lapsi saa palkakseen hyvän itsetunnon, taidon kantaa vastuuta ja roimasti hyvää oloa.
Hevosen terapeuttinen vaikutus tiedetään jo laajalti. Olemme poneinemme
vierailleet päiväkotien sadonkorjuujuhlissa ja lapset jotka eivät ole koskaan
läheltä hevosta nähneet ovat olleet aivan innoissaan ohjastaessaan ihan itse
ponia, joka kakkula-aisoilla vetää vaikkapa vain auton rengasta.
Kotioloissa pienten puiden juontohomma ja esim. polttopuun ajo ovat osoittautuneet
hyvin mieluisaksi puuhaksi, siinä kun näkee heti työnsä tuloksen.
Usein leivinuunia lämmittäessäni lapset kysyvät, että kenen ajamia nuo puut ovat.
Juontolaitteena käytän auton rengasta, joka yhdessä rahkeiden kanssa toimii
samalla iskunvaimentimena. Myös ratsastuskentän lanaaminen on ponille ja lapsille
sopivaa työtä.
Lanana käytämme puista kuormalavaa ja tarvittaessa laitetaan
pienin lapsista laastipaljussa lanan painoksi. Palju kannattaa esim. pultata
lavaan kiinni, ettei se pääse kaatumaan, sillä yleensä ”lananpaino” päättää kesken
ajon lähteä muihin mielenkiintoisempiin puuhiin. Sieltä paljusta on meillä monen
lapsen työajot alkaneet, muutaman vuoden kuluttua ajetaan jo parilla olki- ja
heinäkuormia ladosta.
Alkuun näihin hommiin pääsee ilman oikeita työvaljaita leveällä rintaremmillä
vetokartun kanssa. Lisää aitouden tuntua tekemiseen tulee, jos länkien ja
luokintekijä löytyy.
Mäkivyöt olen poneille tehnyt hevosen rintaremmeistä.
Lapsen kanssa työskennellessä on turvallisuus ykkössijalla, joten aikuisen
läsnäoloa tarvitaan aina. Kuitenkin mitä enemmän aikaansa lapsi hevosen kanssa
viettää, sitä paremmaksi hänen ”hevosenlukutaitonsa” kehittyy. Viime syksynä
kertoi lapsenlapseni Sanni ylpeänä, ettei heidän eskarissaan kukaan muu osaa
luokilla valjastaa… kylläpä mummo myhäili tyytyväisenä.
Kirsti Forssen toivottaa työniloa teille kaikille ”lapsellisille”.