Tarina alkakoon;
Vihdoinkin!
Tiedättehän tunteen kun jotain asiaa on odottanut jo pitkään.Ja nyt se
on ihan käsillä.Tai sehän meni jo muutama viikko sitten mutta jätti
vahvan jälkensä minuun.
Vihdoinkin oli mahdollisuus päästä koko viikonlopuksi hevosten kanssa
metsätyökurssille.Ja vielä täällä pääkaupunkiseudulla.
Tanja Lundsten, Siru Saarinen ja Matti Vuori yhdessä hevosmiesten Eino
Leikaksen ja Toivo Pulliaisen kanssa olivat järjestäneet Sipooseen
Lindkullan tilalle työhevoskurssin.
Kurssin vetäjät osasivat avoimella olemuksellaan luoda hyvän ilmapiirin.
Esittäytymisten jälkeen oli vielä helpompaa; ei titteleitä, vain
yhteinen kiinnostus hevosiin ja työajoon.
kuvassa osa kurssilaisista kurssihevosten kanssa
Lauantaina ja sunnuntaina taisi yhteensä n 40 ihmistä päästä mukaan
oppimaan ja nauttimaan kurssista.
Mikä ihanainta, oikeassa talvisäässä.
Kumpanakin päivänä oli kaikilla halukkailla mahdollisuus kokeilla
luokkivaljastusta,
Susanna Hälikkä opettelee valjastusta Tanja Lundstenin opastuksella,
valjastushevosena Tuuli
juontolaitteella, liiste-, etu- ja parireellä ajoa.
Opastusta sai piiitkän pinnan ja auttavan käden kautta.
Yksi hienoimmista asioista olikin ettei yksin tarvinnut jäädä vaan
apua ja hyviä neuvoja sai varmasti.
Myös ainakin yhdet uudet upeat aisat valmistui.
Susanna Hälikkä tekemässä uutta aisaa, Heikki Meriläisen kanssa.
Metsässä oli mahdollisuus kokeilla puunkuorimista
kuorimaraudalla.Moottorisaha oli myös halukkailla kokeiltavana.
Kurssilaiset menossa metsään
Kurssilla oli mukana 2 kokeneempaa ja 2 aloittelevaa hevosta.
Uuras, Elli, Tellu ja Tuuli olivat kukin omalla tavalla töissä mukana.
Niillä sai valjastukset ja ajot harjoitella.Ei voi kuin todeta että
hienoja hevosia kaikki olivat!
Sydäntä lämmitti miten hyvin hevosia käsiteltiin.Kaverina hommia tehtiin.
Tehoryhmä rankakuorman ajossa ruuna Uuraksella ohjissa Katja Pirttilahti
Lauantaina oli myös vielä mahdollisuus päästä puunkaatoon mukaan.
Miehet taisivat siinä hommassa isoimman työn tehdä.Löysivät ne tosin
naiselävällekin tehtävän; kaadetun puunrungon päällä seisomisen
painona, kun miehet justeerilla sahasivat nuotiopaikalle puita.
Tosin tämän kurssin naisporukasta löytyi sellaista tekemisen iloa että
oli niistä muuhunkin hommaan!
Justeri soi Matti Vuoren ja Timo Rochierin käsissä. Laadun valvojina
Heikki Meriläinen ja toivo Pulliainen."painona" Evi Koivu
Metsässä vastaan tuli oikeaa naisenergiaa! Ohjasperissä oleva Kirsi
suorastaan juoksi Uuraksen perässä, niin oli kevyttä hevosen meno
vaikka juontolaitteessa oli 2 pitkää tukkia kiinni.
Mikä se onkin laittanu maailmassa naisen miehen perässä juoksemaan ;D
Uuraksen perässä kyllä kelpaakin juosta.
Kirsti Forsen juontaa Uuraksella.
Mutta nähtiin sitä toisinkinpäin viikonlopun aikana!
Tai ei Matti kyllä Ellin perässä juossut. Juontolaitteen tullessa
kapeikkoon hyppäsi mies puiden päälle taitavasti seisomaan.
Matti Vuoren tyylinäyte juontamisesta tammallansa Viriellalla
Kokeneet silmät ja kädet osaavat kyllä nousta arvoon arvaamattomaan
tuollaisella kurssilla.
Monta asiaa pitää osata katsoa ja tehdä yhtäaikaa ja ennakoida tilanteita.
Kokeneet sanoivat ettei kannata opetella kantapään kautta
perussääntöä, että juontolaitetta ohjataan aina ulkokurvin puolelta.
Toinen minkä kokeneet silmät olisi jättäneet tekemättä oli maassa
olevien makkaratikkujen päältäajo. Kuulemma vierestä olisi parempi
ollut mennä.
Topin hyvä neuvo oli että hevoselle kannattaa puhua. Sillä keinoin
lienee allekirjoittaneenkin "jarrutusjäljet" hangessa olisi laanilla
lyhentyneet.
Susanna Hälikän jarrutus laanille, mukana Santtu Marjasalo
Helppoa kuin heinän teko, tai sitten ei. Heinän tekijän vedotessa
sateisiin voi nainen vedota logiikkaan.
Täti-ihminen katsoo siansorkka solmun tekoa: että näin ja näin teet ja siinä se.
Niinpä. Mutta vedoten vaikka naiseuteen niin kyllä minulta ainakin
löytyi kaikki muut "näin ja näin" remmin käännökset paitsi se oikea.
No nyt se luonnistuu, jipii! Työnantajani ei tiedäkään että
palkallisella ajalla huvikseni kieputtelen "sikasolmua".
Topi opettaa karhuketjun kiinnitystä.
Ruuat oli maittavat ja runsaat. Kiitos Carita Ollikaiselle :)
Sunnuntaina toi Tanja halukkaille palvattua hevosenlihaa maistiaisiksi.
Hilpeyttä ja joissain kenties huolestuneisuutta herätti, kun kertoi
lihan olevan kylmää kun on suoraan tallista tuotu.
Minulla oli kumpanakin päivänä eri mies kurssilla mukana. Kummatkin
kyllä ns omia.
Isäni 79v joka aikoinaan on hevosen kanssa töitä tehnyt ja varsoja
ajolle opettanut.
Juontolaite oli hänellekin uusi tuttavuus. Heillä oli aikoinaan ollut
juontokaaren tilalla ns "kapula" mihin puut kiinnitettiin.
Toisena päivänä mukaani tuli, onneksi isää hieman nuorempi mieheni.
Luulen että kumpaakin teki vaikutuksen töiden näkeminen. Toiselle
muistojen vahvistamana ja toiselle uutena kokemuksena.
Siru Saarinen tekee rankakuormaa liiste-rekeen hevoselleen Tennarille.
Kahden päivän aikana saatiin laaniin komeasti tukkeja.
Lisäksi tuli kahteen pinoon erilaista talouspuuta.
Hienoa oli työn jälki ja yhdessä tekemisen ilo!
Kummankin päivän päätteeksi keitettiin metsässä nokipannukahvit.
Tulille keräännyttiin kahvia hörppimään ja makkaraa paistamaan
mukavassa seurassa.
Siinä se taisi viimeistään puraista "hulluus", työhulluus nimittäin.
tuulin ensimmäinen kerta metsässä ohjastamassa Eino Leikas,
joka ajaa myös ensikertaa reellä silavaljailla. Metsässä laitettiin
vielä valjaisiin mäkivyöt.
Viime keväisen kevättyökurssin jälkeen tallikaverien kanssa teetettiin
omillemme länget.
Nyt metsätyökurssi antoi lopullisen innostuksen ja loputkin varusteet
on hankittu.
Oma 21 vuotias Siruluontolais ruunani saa nyt opettaa minua tämän
arvokkaan lajin pariin.
Koe-ajo on jo suoritettu ja eikö joku hiihtäjäkin huutanut "Havuja prkle"
No niitähän mekin lähdetään metsästä hakemaan. Mutta ilman huutamista,
ihan vain nautiskellen.
Sydämmelliset kiitokset kurssin vetäjille ja kurssilaisille. Ihanaa kun
jaksatte opastaa!
terkuin Anita Smolander
