|
|
MARRASKUUN TYÖHEVONENTanja Lundstenin omistama ruuna UURAS 1153-92Uuraksen 19v. ja Tanjan yhteinen taival on kestänyt kymmenen vuotta.  Uuras- nimensä veroinen työhevonen i. Ero-Ponsi e. Eri-Tähti kasvattaja Väinö Ylinen, Virrat Jo ihan pikkutytöstä lähtien Tanja Lundsten oli haaveillut omasta pienestä punaisesta mökistä, jonka pihalla olisi suomentyöhevonen. - Kun muutimme perheen kanssa maalle, niin meillä oli mahdollisuus ottaa ylläpitoon pariksi kesäksi suomenhevonen, joilla ratsastin pitkiä maastoretkiä ja tutustui hevosten sielunelämään. Halusin aina tietää mitä hevonen ajattelee, Tanja naurahtaa. - En koskaan ollut kiinnostunut kentällä ratsastamisesta tai koulukiemuroista ja olin ratsastajana huono. Parasta mielestäni oli, kun pääsin hevosen kanssa luontoon ja toivoin, että oppisin ymmärtämään hevosta. Tein mielelläni sitä, mikä hevosen perustarpeisiin liittyy ja halusin olla hevosenhoitajana hyvä, Tanja muistelee. Unelmahevonen Elämä ja opiskelu veivät omille teillensä, mutta unelma hevosesta ja torpasta pysyivät. Kun vihdoin, kymmenen vuotta sitten, oli aika asettua paikalleen, Tanja toteutti haaveensa ostamalla punaisen talon. Ennen kuin talo oli edes perusremontoitu, oli suomenhevonen jo pihassa. - Monta hevosta kävin katsomassa ja yksi oli jopa lähes varma, kunnes näin Uuraksen. Uuras oli ravihevonen, tähtiaikainen juoksija ja uraa vielä jäljellä. Ihastuin sen rauhalliseen luonteeseen ja lempeisiin silmiin, Tanja muistelee. - En epäillyt hetkeäkään, Uuras olisi minun. - Uuras oli kova menemään, mutta se on aina pysynyt käsissä eikä sinkoile minnekään. Vauhtia kyllä riittää edelleen ja se rakastaa juoksemista vielä 19-vuotiaanakin. Kerran viikossa sen pitää saada päästellä kärryjen edessä niin lujaa kuin pääsee ja monta kilometriä. - Ongelmia meillä ei ole ollut, vain vähäisiä tahtojen taisteluja, sillä onhan Uuraksella tyypillinen suomenhevosen luonne ja tahto. Perinnetyötä Tanja Lundsten valjasti usein Uuraksen reen eteen, mutta jo silloin ajatteli, ettei kaikki ole ihan kohdillaan valjastuksessa. - Uuras veti kyllä ja onneksi ei koskaan sattunut mitään vakavaa, mitä nyt sain aisan katkaistua, Tanja naurahtaa. Kysyin vanhalta hevoskonkarilta, edesmenneeltä Toivo Pulliaiselta, valjastusapua ja kun hän näki Uuraksen, hän totesi että: "Tuon hevosen kanssa pystyt tekemään ihan mitä haluat". Sain siitä itsetuntoa ja siitä lähtien uskoin itseeni. Uuraksella olenkin tehnyt ja kokeillut kaikkia mahdollisia työhevosen töitä. Pulliaiselta sain myös Siru Saarisen yhteistiedot ja siitä alkoi meidän yhteistyö. Kun vermeet saatiin kohdilleen, päätimme Sirun kanssa kysyä Ohkolan nuorisoseuraa mukaan järjestämään laskiaisriehaa. Uuras on nyt kahdeksan vuotta ajeluttanut reellä kyläläisiä laskiaisena toisten työhevosten kanssa. Mukana on ollut myös talutusratsuja ja näistä tapahtumista saadun tuoton olemme talkoilla keränneet työhevoskursseja varten. Laskiaistapahtuman yhteydessä on järjestetty näytöksiä erilaisista hevostöistä, kuten tukkikuorman teosta. Aloitimme silloin myös kevätyökurssit ja metsätyökurssit, joissa Uuras toimi opetushevosena muiden mukana, Eino Leikkaan ja Toivo Pulliaisen toimiessa opettajina. Kunnia oikeille hevosmiehille Tanja on ammentanut kaiken oppinsa hevosista ja vanhoista työtavoista alan ykköskonkareilta muun muassa Toivo Pulliaiselta ja Eino Leikkaalta. - Näitä arvokkaita oppeja ei muilta saa kuin niiltä, jotka ovat itse tehneet vuosikymmeniä oikeasti töitä ammatikseen hevosen kanssa. Heitä ei montaa tässä maassa enää ole, Tanja huomauttaa. Lisäksi kursseilla opettajina olleet Kauko Tuominen ja Niilo Juselius saavat myös Tanjalta kiitosta. - Vieläkin on paljon asioita joihin saan hyviä vinkkejä opettajiltani ja muilta työhevosharrastajilta. Lisää haastetta on tulossa, sillä Tanjalla on kasvamassa tämän keväinen suomenorivarsa, jonka kanssa tulee olemaan paljon uutta. ? Onneksi on apua ympärillä. Näillä hevosmiehillä on pitkä historia hevosen kouluttamisesta. Monipuolinen Uuras Tanja on mielestään nöyrä oppityttö edelleen, vaikkakin hänellä ja Uuraksella on erittäin hyviä saavutuksia kaiken muun tekemisen ohessa. - Suomenmestaruuskyntökisoihin olemme osallistuneet viitenä vuonna ja olemme saavuttaneet neljä kertaa pronssia ja yhden hopean, Tanja iloitsee. - Koillis-Savon vetokisoihin olemme osallistuneet kolme kertaa, joista saimme kaksi kertaa ensimmäisen sijan ja kerran neljännen sijan. Tanjalla on oma yritys, jossa hän tarjoaa muun muassa hevospalveluita. - Teemme Uuraksen kanssa hää- ja juhla-ajoa sekä monipuolisia ajokeikkoja, eläkkeelle siirtymisestä päiväkotiajelutuksiin, sekä olemme mukana kaikissa mahdollisissa tapahtumissa. Suomenhevosten Suomenmestaruuskyntökilpailut Ennätysmäärä suomenhevosia ohjastajineen ja kyntäjineen saapui kisailemaan Eurajoelle elokuussa. Lippuja oli myyty yli 650, joten yleisöäkin oli enemmän kuin koskaan ennen. Tanja, Siru ja Uuras lähtivät aluksi hevoskyntökilpailuihin hakemaan kokemusta ja uutta oppia työhevoskonkarin Pentti Sarjan, kannustuksesta. - Ja sitä saimmekin, iloitsee Tanja ja vakavoituu kertomaan työhevosen kuninkuuslajista, kyntämisestä. - Kyntäminen vaatii hevoselta hyvää fysiikkaa, kuuliaisuutta ja saumatonta yhteistyötä ohjastajan ja kyntäjän kanssa. Nykyajan hevonen ei tee samaa työtä kuin esimerkiksi 50-luvulla elänyt kollegansa, jolle maatilan työt oli jokapäiväistä leipää. Edestakaisin kävely -kyntöaura perässä- tunnista toiseen, vaatii nöyrän luonteen lisäksi vahvan kunnon. Oikeita työhevosia ei enää monia ole, vaikka kyntäjiä olisikin, Tanja selvittää. - Kyntäminen, vetokilpailut, kantakirjaus vetokokeella ja moni muukin työ esim. ajelutukset tapahtumissa, on hevoselle raskasta. Hevosta pitää treenata vuosia ja monta tuntia päivässä. Koulutus aloitetaan hyvin pienestä ja taakkaa kasvatetaan pikku hiljaa. Moni on pilannut hevosensa tähtäämällä liian nopeasti liian korkealle, laittamalla painavia kuormia, joihin hevonen ei ole ollut valmis. Kyllä se vie nöyrältäkin hevoselta työhalut. Uuras on tehnyt kaikki työt aina rehdisti alusta loppuun, sillä työt ja treenit on pyritty tekemään oikein. - Olen tehnyt niin kuin minua on opetettu ja saan olla onnellinen, että tutustuin alusta asti oikeisiin työhevosihmisiin, joilta sain hyvät neuvot ja he kaikki auttoivat minua eteenpäin harrastuksessani, Tanja kiittelee. Kuvat ja teksti Susanna Malmström. Tämä tarina on julkaistu Hevosmaailmassa.  Tanja Lundsten on onnekas, sillä hän on saanut hevosmiestaito-oppinsa vanhoilta hevosmiehiltä, jotka ovat oikeasti tehneet vuosikymmeniä töitä hevosten kanssa. - Arvostan suuresti heidän hevostaitojaan ja oppejaan. Ilman heidän apuaan emme olisi päässeet Uuraksen kanssa näin pitkälle, Tanja toteaa.
|
|
| Webmaster |
|
