|
|
HISTORIAA JA HEVOSMIESTAITOJALoimaan maatalousmuseossa järjestettiin lokakuun 6. päivä historiaa ja hevosmiestaitoja seminaari. Toivottavasti moni teistä oli paikan päällä, sillä tilaisuus oli täyttä asiaa. Ennen seminaaria pääsimme tutustumaan Hevosmiehen kunnia -näyttelyyn, johon oli kerätty 50 palkintotodistusta ja kunniakirjaa Loimaan hevoskasvatusyhdistyksen piiristä 1800-luvun lopusta aina 1960-lvulle asti. Idean isä on eläinlääkäri Esko Oijala, joka otti yhteyttä museoon, jotta vanhat tiedot, kuvat ja kunniakirjat säilyisivät. Tutkija ja hevoskärpäsen pureman saanut Elsa Hietala lähti toteuttamaan projektia. Palkintotodistukset ja kunniakirjat olivat ennen sen näköisiä, että kehtasi laittaa kehyksiinkin. Jokaisella hevosjalostusliitolla oli siihen aikaan omat tunnuksensa ja kunniakirjansa. Toivottavasti ne otettaisiin takaisin käyttöön. Näin muistettaisiin historia, sillä ilman historiaa meillä ei ole tulevaisuuttakaan.   Suomalainen hevonen on ollut 300 vuotta, joka muutaman sadan vuoden aikana on jalostettu suomenhevoseksi. Hevosjalostusseuroja on ollut 150 vuotta. Niiden tehtävä on kutakuinkin sama kuin nykyäänkin. Nykyään kurssikuvassa näkyisi enemmän naisia ja muutama mies. Siellä on viikset ollut plankissa ja parhaimmat päällä, kun on kuvaan asteltu.  Lieneekö saman talon hevoset rivissä. Näitä kuvia ei nykyään näe, mutta toivottavasti siellä missä tämäkin on mahdollista, jaksetaan tallentaa tulevaisuuden varalle historiaa. Mitä meillä on näyttää 100 vuoden kuluttua jälkipolville, jos kaikki kuvat ovat kovalevylle tuhoutuneita.  Alla olevassa kuvassa yksityiskohta kunniakirjasta. Melkoisen hyvä ohjesääntö hommaan kuin hommaan.  Kirppu vaikutti aikoinaan Turussa ja Rovaniemellä. Eläkepäiviä se vietti kuitenkin Loimaan seudulla. Siitä talosta oli saatu Kirppu taulu näytille. Melkoisen paljon samaa näköä Kesä-Toton kanssa.  Tilaisuuden luennot olivat kaikki erittäin mielenkiintoisia. Menneistä hevosmiestaidoista ja tulevista haasteista puhuivat eläinlääkärit Anna Nordström ja Esko Oijala. Heillä on kokemusta ja näkemystä asioihin ja heitä toivoisi näkevän hevosalan oppilaitoksissa puhumassa nuorelle sukupolvelle. Rehuvalmistajat ja eläinlääkärit saivat piiskaa, kukin ansionsa mukaan. Monesti sitä on ihmetellyt samaa seikkaa, että miksi niin monesta purkista ja purnukasta hevoselle kuvitellaan hyvinvointia saavan, kun se 100 vuotta sitten voi hyvin ellei paremmin hyvällä laitumella, heinällä, kauralla ja vedellä. Hevosia ja muita eläimiä inhimillistetään. Yhteensopivan riimun ja riimunarun väri on pulma, ei tarvittava tietotaito. Miksi kutisevia käytetään jalostukseen, mihin ovat kadonneet hyväkäytöksiset ja palvelualttiit hevoset, jne. Toivottavasti heidän oppeja ja puheita moni kuulisi. Tietotaitoa joka tulisi säilyttää.  Teksti ja kuvat Anni Himberg |
|
| Webmaster |
|